Salaisia viestejä

Kun käyttää sanomalehtiä siisteyskasvatukseen, tulee aina yllätyksiä. Äskettäin lattiassa luki yksinkertaisesti "KILL". Onneksi lähti pois.

Saisko näitä lisää?

No, ei ne niitä suoraan pakasteesta syö, mutta herkkua kuitenkin.

Maailman mukavin paikka

Otin lakanat pois sängystä ja heitin ne Vapun tuoliin. Unohdin ne siihen. Se ei Vappua haitannut. Yhdistelmä on täydellinen: oma turvallinen paikka, tutut tuoksut ja auringonpaiste.

Ihmeitä tekevä himorinkula

Palkitseminen on tärkeä asia. Tuskinpa sitä itsekään viitsisi töitä naputella, jos joku kävisi aina vaan toteamassa, että "hyy-vä tyttö, hiee-no tyttö" ja siinä kaikki. Taitaisin tokaista, että tehkää itse temppunne, ei huvita eikä paljon kannata. Motivointi sen sijaan siivittää saavutuksiin.

Maistuva motivointi siivittää tehokkaasti ainakin ahneita koiria, joita meille on siunaantunut 3 kpl. Ruokakupit imaistaan tyhjiksi nanosekunnissa ja kaikki syötäväksi kelpaava kelpaa syötäväksi. Onneksi ovat ahneita! Kranttuja huonoruokaisia koiria olisi paljon vaikeampi kouluttaa.

Ajattelin aina, että palkkionamiksi käy mikä tahansa mahanpala tai ruokanappula. Vaikka oma nappularuoka. (Sitäkin meidän tassujengi tavoittelee taskusta silmät killillään.) Erehdys. Namilla ja supernamilla on eroa. Tämä kävi selväksi, kun tuli tarve löytää paremmat koulutusherkut ohitusharjoituksiin.

Helka potee 'konkkaavan ja tuijottavan vanhan äijän ohituskauhua'. Se on pelännyt pennusta asti lähistöllä asuvaa papparaista, joka ontuu toista jalkaansa, puhuu jylisevällä äänellä ja pysähtyy vastaantullessa kävelytielle tuijottamaan koiria silmiin. Vappu on hullaantunut tähän vanhaan koiratuomariin, kuten kaikkiin vanhoihin pappoihin ja liehittelee tätä aina ihastuksissaan. Jos pappa tulee vastaan, Vappu kiinnittää tassuankkurit ja alkaa tvistata takapuoltaan onnellisena. Ohi ei mennä sitten millään, ihanaa möröpappaa pitää päästä moikkaamaan. Helka ei jaa ihastusta. Pappa on sen mielestä ylikaamea.

Huomion 100% vangitseva herkku piti siis löytää, jotta pappakammo unohtuisi. Muut konstit oli jo kokeiltu, eikä maailman kaikkien laahustavien pappojen väistely ole mahdollista eikä järkevää.

Taikasana on Frolic. Siis se rinkulanmallinen koiranruoka. Seuraavassa kuvassa kuuma frolic-huuma väreilee ilmassa. Vapulta meni jo hermot... Se pysyy 'paikka'-komennolla jonkin aikaa paikallaan, mutta valokuvaus on ihan liikaa. Tuleeko sitä namia!?

Nyt löytyi siis ultraherkku, jolla kaikki maailman koulutusasiat ja pappapulmat hoidellaan. Kiitos vielä Marita V. vinkistä! En tiedä mitä niihin nappuloihin laitetaan, mutta jotain erittäin addiktoivaa varmasti. Meillä koirat muuttuvat 10+ kuuliaisiksi, hihnassa tepastellaan mallioppilaana, mikään vastaantuleva ei kiinnosta, papat saavat konkata ja tuijottaa rauhassa jne. Kunhan taskussa tuoksuu huumaava herkku....

Tämä nami on myös riittoisaa. Taittelemme yhden rinkulan peräti viiteen osaan. Ei makeaa mahan täydeltä vaan pelkästää pikkupalkkioksi. Plussaa tulee siitäkin, että tätä on helppo taitella käsin, eräitäkin palkkiopötkylöitä piti sorvailla palasiksi leikkurilla.


Seuraavaksi sitten raportoin, miten työteho parani, kun matte turautti vähän himorinkuloita myslin sekaan...

Meluankka on pomokoiran ykköslelu

Pikku-Hulda ja uusi hieno rapu

Hei me leikitään!

Koirafilosofiaa osa II: Yhteiskuntafilosofia

Keräämme omien koiriemme jätökset tarkasti talteen, kesät talvet. Tämä antaa meille oikeuden mulkoilla synkkänä näin keväisin lumen alta paljastuvia "piilotettuja" kakkoja.

Mutta entäs kun oma koira kakkiikin jonkun toisen pökäleen viereen. Pieni käden liike oikealle, vaiva olisi mitätön. Mutta kun se vieras pökäle inhottaa. Olisi kaikkien etu ottaa se siitä talteen. Sosiologi jää pohtimaan pussi kädessä ongelmaa.

Mutta kun en ota. Kirjoitan mielummin vaikka paikallislehteen kiukkuisen kirjoituksen "meidän kaikkien vastuullisten koiranomistajien" puolesta. Toisaalta jos kaikki keräsi talteen niin siihen tarvittaisiin jätesäkki.