Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Sahramikopla

Pääsiäisenä oli mahtisää ja sehän tiesi laatuaikaa puutarhassa. Jaettu ilo on tunnetusti monikertainen ilo. Nykyään puutarhariemuja on jakamassa isännän lisäksi lauma vihertassuja. Kun kumarrun kuopsuttamaan maata, olkapäihin nojaa raskaasti kolme tuhisevaa päätä: "ai sulla on siinä jotain jänskää, saadaanks mekin kaivaa/maistaa, mitä sää oikeen taas teet, ai-jaa no mekin tahdotaan tehdä just sitä samaa."

Otetaanpa nyt esimerkiksi nämä kevään ensikukkijat eli krookukset. Ne on nyt hoideltu.

Asiahan on nimittäin niin, että krookuksista saadaan maailman kalleinta maustetta, sahramia. Ei varmaan tästä meidän kukkapenkin peruslajikkeesta, mutta hivelevää makua siinäkin kai on. On meinaan testattu.

Tilanne aamulla: Hehkeä sinisen, valkoisen, oranssinkeltaisen ja violettiraidallisen kirjava krookuspenkki availi terälehtiään auringon ensisäteissä. Talvenkankeat sitruunaperhoset lepattivat, kastepisarat kimalsivat, linnut visertelivät, keijut tanssivat ja kuvitteelliset viulut soivat. Idylli!

Tilanne varttia myöhemmin: Aurinko paistoi, perhoset jne...mutta SIMBSALABIM....PUFFF!.. kukat poissa. Maassa oli hieman kirjavaa silppua. Helka lekotteli auringossa. Okei...edelleen idylli, mutta missä kukat?

Huul-daa, Vaaap-puuu!! Riiviökaverukset! Pentu & pomo. Tutkapari siellä missä tapahtuu. Ensin mainittu on toiseksi mainitun 'oppisopimuskoulutuksessa'. Borderterrieriä matkiva mustaterrieri...

Hetken päästä kasvihuoneen takaa ilmaantuikin kaksi iloista karvanaamaa. Sehän oli pahamaineinen Sahramikopla!  Ei epäilystäkään. Raskauttavia johtolankoja oli liimaantunut kosteisiin naamakarvoihin.
Kaksi sievää koiraneitiä, kummankin naama kidasta korviin asti täynnä sinistä, valkoista, oranssinkeltaista ja violettiraidallista terälehtisilppua.

Näky oli niin hulvaton, että ei voinut muuta kuin nauraa. Tulihan noita krookuksia jo vartin verran katseltua. Sitä paitsi koirankasvatuksellinen hetki oli ohi. En päässyt käräyttämään Sahramikoplaa rysän päältä.

Ja jälleen kerran lempeä ja rauhallinen Helka osoitti hillityn luonteensa, eikä lähtenyt riiviöiden kelkkaan. Tai sitten se ei pidä sahramista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti