Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kakkakiituri

Siis meidän koirathan eivät vedä hihnassa. Ehei. Ne kulkevat kauniisti ja nuuskivat hillitysti merkkejä. Paitsi että joskus ne vetävät. Ja tietyissä tilanteissa ne vetävät kaikki ja vieläpä eri suuntiin.

Juu, paha tapa ja pitää kitkeä. Vetämättömyyskoulutusta annetaan nonstoppina. Se tepsii hyvin, paitsi silloin kun koirat opeista huolimatta vetävät hihnassa. Silloin 'vetämätön olo' kuvaa hyvin matten ja hussen oloa lenkin jälkeen, kun on saanut taistella kuin yksinpurjehtija suuren purjepaatin kanssa vastatuuleen.

Pahat tavat saadaan nuorilta koirlta ennen pitkää kärsivällisellä treenillä pois, mutta yksi pulma askarruttaa mieltä.

Nimittäin ns. KAKKARAIVOPÄISYYS. Kun Helka-mustiksella on iso asia ajatuksissa ylimmäisenä, mikään ei pitele vauhtia. Ei sitten mikään. Matte kipittää hihnan jatkeena minkä kerkiää.

Se kiitää kuin sokeana eespäin ja juoksee vaikka päin puuta niin että lehdet varisevat:  "Pois tieltä risut ja männynkävyt, nyt meitsillä on kakkahätä!!!"

Ei siinä mitään, kyllähän hädänlaisia pitää ymmärtää. Ei koiralle voi sanoa aamulla, että "unohda koko juttu, ei sulla mikään kova hätä ole, nyt kuljetaan hii-taas-ti ja arvokkaasti hihnassa, kunnes tullaan tasan kohteeseen X, jossa saat sitten kakkia, kun annan luvan." Tai joku voi sanoa, mutta en ainakaan minä. Tässä välissä pitää kehua, että Helka osaa pissiä 'pissi-pissi' -käskystä. Kätevä taito monessa tilanteessa.

Se vaan mietityttää, että miksi se kakka-asiointipaikan valinta on niin hirmuisen tarkkaa? Suorastaan pikkutarkkaa tiedettä. Miksi pitää kiitää kotiovelta esimerkiksi koko kotikatu seuraavaan kadunkulmaa, vielä eteenpäin. Tai jotain metsäpätkää johonkin suuntaan ties minne ja sitten pyöriä ja hyöriä eestaas vimmatusti, että on oikea ilmansuunta ja maasto-olot toimitukseen?

Kyllähän sen ymmärtää, että ei kunnon siisti koira halua kotiovelle kakkia, mutta että näennäisesti samanoloisella tie-/metsäpätkällä vain joku tietty paikka kelpaa. Ja sinne kiidetään tassut tömisten kuin vimmastunut norsu.

Kun  kakkaraivo on ohi, lenkkiä jatketaan leppoisissa merkeissä. Helka katselee rauhallisesti hihnan toiseen päähän, että "katos vaan, ai säkin oot täällä lenkillä, kiva homma, minnes mennään?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti