Koiranäyttelykauhu

Tunnustan. En ole täydellinen matte. Poden täysin epärationaalista ja silmitöntä koiranäyttelypelkoa. Pelottaa, pyörryttää, oksettaa, kauhistuttaa, viluttaa, pissattaa, tärisyttää, kurkkua kuivaa, vatsaa vääntää, näen painajaisia, sydän läpättää kuin lampaan saparo, keskittymiskyky on nollassa...Jo pelkkä ajatus siitä, että joudun esittämään oman koiran näyttelyssä kammottaa ja kauhistuttaa.

En siis ole täydellinen matte. Rakkauden määrässä, hoidossa, ruokinnassa, virikkeiden antamisessa, harrastamisessa, lenkittämisessä, leikittämisessä ja muussa sellaisessa ei pitäisi olla paljon moittimista. Ainakin yritän parhaani. Mutta kun pitäisi osata vielä enemmän. Pitäisi olla tyyni ja taitava esittäjä. En ole ikinä esittänyt koiraa, muuta kuin yhdessä mätsärissä. Koska pelottaa.

Yhtään ei auta, että kaikki muut näyttävät olevan kehässä tyynen rauhallisia kivikasvoja. Kukaan ei kävele väärään suuntaa, sekoa askelissa tai mämmäile koiransa kanssa. Pääsenkö kenties ennätysten kirjaan maailman ainoana handlauskammoisena? Kai nyt joku muukin on maailmanhistorian aikana ollut kehässä hermona? Tällaista koiranäyttelynoviisia leppoisa läppä ja vertaistuki helpottaisi kummasti.

Miksikö pelkään? Olenko lällykkä arkajalka? En taatusti. No olenko sitten vähän...öööh...outo...? En ainakaan myönnä! En pelkää ihmisiä, auktoriteetteja, esiintymistilanteita, vastuuta enkä tilanteiden johtamista. Ne kaikki kuuluvat meikäläisen normaaliin työhön. Otan rennosti, mutta skarpisti. En myöskään jännitä koiraharrastuksissa, siis esimerkiksi TOKO-treeneissä muiden koirien ja ohjaajien joukossa. Mutta koiranäyttely ja oman koiran esittäminen...AARRGGHHH!

Sinänsä kenenkään pelkoa (ei edes omaansa) ei kannata väheksyä eikä kummeksua. Pelkohan on tunnetusti tunnepitoinen ja/tai alkukantainen ja vaistonvarainen asia, jota on vaikea poistaa järkeilemällä ja varsinkaan käskemällä, että "älä pelkää". Moni suomalainenkin pelkää järjenvastaisesti esimerkiksi täysin vaarattomia hämähäkkejä, koska ihmisen evoluution aikana niitä on ollut (ja monissa maissa on vieläkin) järkevää pelätä. Tai tosi moni pelkää julkisen puheen pitämistä, vaikka minä en pelkääkään. Mutta koiranäyttely....IIIK!

Seuraavassa koiranäyttelykammoisen saamat TOP6-rohkaisut ja loogiset (!) vasta-argumentit.:

1. "Ihan turhaan jännität." Juuh, sanos muuta, niin jännitän. Pitikö tämän nyt jotenkin auttaa?

2. "Sinne vaan kehään, joskushan se pelko on kohdattava."  Mutta ku mä en tahdo, ku pelottaa...

3. "Mitä kamalaa siellä kehässä nyt muka voisi tapahtua?" Ai mitäkö, no kuule onko sulla tunti aikaa, niin teen listan: Kävelen sokeana kauhusta väärään suuntaan. Koirani haastaa muita koiria leikkiin tai käy kimppuun, jos joku näyttää haastavalta. Koirani syö tuomarin kokonaan tai osittain. Kävelen hermostuksissani päin tuomarin pöytää ja kaadan pokaalit. Koirani saa riemuhulluhepulin, haukkuu kumeasti, alkaa esittää pukkihyppelyä, riistäytyy irti (olemattoman heiveröisestä) näyttelyremmihärvelisilmukastaan ja katoaa kauhusta kirkuvan yleisön joukkoon. Saan hysteerisen hihityskohtauksen ja siitäkös koira riemastuu ja alkaa tanssia ympärilläni. Pyörryn, koska hyperventiloin, koska unohdin täpinöissäni kokonaan hengittämisen. Koira jämähtää maahan eikä liiku tuumaakaan millään maailman nakilla, joten se pitää roudata jollain trukilla pois. Tuomari toteaa lakonisesti, että oli sen näköistä touhua, että eihän teitä nyt voi arvostella mitenkään ja ajaa ulos kehästä... jne.jne.

4. "Päätät vaan, että et jännitä."  Okein, päätän täten, että en jännitä. Hmmm, ei toimi, jännittää aina vaan.

5. "Ole kuule ihan rauhallinen vaan, muuten jännitys tarttuu koiraan." Jep-jep, kertokaa jotain uutta.

6. "Sehän on vaan koiranäyttely, mitäs siinä on jännittämistä!?"  Tiedetään, olen pöljä jännittäjä, koska jännitän vaivaista koiranäyttelyä, jota kukaan kunnon koiraihminen ei tietenkään jännitä pätkääkään.

No niin. Nyt kaikki tietävät, että se hankolainen mustisihminen pelkää koiranäyttelyssä oman koiransa handlaamista ihan hirmuisesti. Niin hirmuisesti, että ei millään viitsisi elää monta viikkoa alati kasvavassa jännityksessä. Saapi nähdä, karistinko tällä keskustelunavauksella paineet niskastani vai tuliko niitä lisää.