Meillä oli astianpesukone viimeksi kuusi vuotta sitten Turussa. Kahden aikuisen taloudessa ei muka tule tiskiä kovin paljon. Paitsi että tulee. Pitkin päivää juodaan espressoa, maitokahvia, teetä, vettä, cola-juomaa (joka kerta eri lasi/kuppi...), syödään työpaikkalounas kotona ja illalla tehdään ruokaa. Ja viikonloppuna vasta harrastetaankin kokkausta. Pikku-Huldan tulo ja käsi-ihottuman paheneminen ratkaisivat asian: Tiskaaminen on pelkästään tylsää ja toistuvaa ajantuhlausta. Siispä konemainen pesijä peliin.
Isäntä lähti heti aamulla asioille ja minä jäin kolmen koiran kanssa odottelemaan huoltomiehiä konetta asentamaan. Kotisirkus pani parastaan:
Kaksi huoltomiestä tulee eka kertaa: Olen varautunut ja sulkenut koirat näköetäisyydelle alakerran portin taakse. Miehet tulevat tervehtimään koiria ja painuvat viereiseen keittiöön töihin. Vappu toimii, kuten hänen hyperaktiivinen bortsumaisuutensa aina vieraiden seurassa = meinaa tikahtua intoonsa. Hyppii, sätkii, hinkuu-vinkuu, sutii ja kähkättää portin takana koko puolen tunnin asennussession ajan. Pentu haukkuu kormiahuumaavasti. Onhan tilanteen pakko olla ylijännä, kun pomokoirakin on ihan sekaisin riemusta. Helka pysyy rauhallisena. Miehet lähtevät sen näköisinä, että korvat soivat.
Kuluu tunti ja toinen huoltomies palaa: Joku osa piti vielä noutaa. Kotisirkus on levännyt sopivasti ja vetänyt henkeä. Se aloittaa kuorolaulun uudelleen. Nyt plokkaan pennun olohuoneen puolelle, mutta se jatkaa joikuaan myös siellä, koska pomokoirakin on jälleen vauhdissa. Vappu sutii, twistaa ja sheikkaa portin takan kuin vähäjärkinen ja kähisee tanssilleen tahtia kuin norttia vetelevä astmaatikko. Helkan hermo pitää. Huoltomies lähtee ja sanoo, että asennus on valmis.
Kuluu tunti, olen vapauttanut koirat portin takaa: Huoltomiesten paku ajaa ovelle ja ovesta tullaan jälleen kahden huoltomiehen voimalla. Miehet ovat jo sisällä, joten en ehdi pakata koiria portin taakse. Joku etulevyn yläkiinnike pitää kuulemma laittaa ettei kone liukastu naamalleen. Koirat syöksyvät yksi toisensa perään mielistelemään tulijoita. Toinen huoltomies alkaa ruuvata pienellä ruuvilla sitä yläkiinnikettä, mutta ruuvi putoaa. Miehet pudottautuvat kontalleen etsimään ruuvia...Eikä muuta sitten tarvitakaan. Miehiä maassa kontillaan! Leikkiinkutsu! JEEEE!!!!!!
Vappu singahtaa salamana takaapäin toisen miehen jalkojen välistä ja loikkaa onnellisena pusuttamaan tämän naamaa, mutta osuu luupäällään puskupompulla poskipäähän. Kutsun parhaillaan Helkaa pois, koska toinen mies jostain syystä (!) kiusaantuu isosta koirasta, joka nuuhkii (juuri vettä juoneena) valtavalla litimärällä partanaamallaan tämän takapuolta.
Koska huomioni on Helkassa, Pikku-Hulda livahtaa keittiöön ja säntää suoraan astianpesukoneen vielä asentamattoman sokkelin alle. Vappu hermostuu, koska pentu tulee sen mielestä kilpailemaan miesten huomiosta ja ärjäisee pennulle. Pentu kiljuu pelästyksestä korviahuumaavasti. Helka hermostuu omituisesta mylläkästä ja haukahtaa pari kertaa kumeasti. Ja minä nauran hervottomasti. Kaikki tämä tapahtuu noin neljän neliön kokoisessa keittiössä.
Miehet lähtevät sen näköisinä, joo-o, tällä kertaa tämmöinen asennuskeikka.
Mutta hei...meillä on uusi astianpesukone!
Aivan mahtavaa!! Vapun tuntien lattialla könyävä setä on varmasti IHAN huippu:))
VastaaPoistaHuoltomiehillä varmaan riittää työkavereille kerrottavaa:)) Helka onkin aika kylmähermoinen tyyppi, kun jaksaa katsella Vapun kieppumista ja Huldan kiljahtelua ihan coolina:)