Taas lisää lunta. Koska Korvatunturi ja Hanko ovat tänä vuonna vaihtaneet paikkaa, kerrospukeutuminen on kova sana. Lenkille lähtö on operaatio: Tekninen alusasu, pitkävartiset vaellussukat, housut, fleece, talvitakki/kuoritakki, huivi, päähine, hanskat sekä vaelluskengät, joissa riittää solmimista. Ja väliin lisää kerroksia, jos pakkanen niin vaatii. Lähtiessä on KUUMA.
Pikku-Hulda jää kotihengettäreksi, kun teemme isojen koirien kanssa lenkkiä. Se katselee tarkasti, mitä tapahtuu ja yrittää sinnikkäästi tunkea samaan riviin, jossa jaetaan pantoja uloslähtijöille. Tänään se keksi kengännauhat.
Kas näin: Matte solmii kengännauhat ja etsii seuraavaksi huivia. Joku on vetänyt toisen Meindlin nauhat auki. Matte kumartuu ja puhisee hikisenä nauhan kiinni, pukee huivin ja pakkaa taskuun kakkapusseja. Vaelluskenkä on taas auki. Matte solmii entistä hikisempänä ja kääntyy kiinnittämään Helkan pantaa. Muutama sekunti ja nauha on taas auki...'Irti' ja purulelu vaihtoehdoksi ei ihan vielä tepsi...
Pennun kasvatuksessa ehdottomasti vaikeinta on pokan pitäminen. Tilannekomiikka on aika hulvatonta. Eilen Pikku-Hulda nappasi lenkille lähdössä olevan Vapun taluttimen päästä kiinni ja alkoi kiskoa isosiskoa takaisin sisään. Vapun ilme oli jotain pöyristyneen ja äärimmäisen nolon välimailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti