Pikku-Hulda piristyy kerran pari yöstä vaatimaan huomiota. Sitä ei yhtään nukuta ja on umpitylsää, kun muu jengi vaan vetelee hirsiä. Pari ekaa yötä se jollotti tylsyyttä kovalla äänellä. Kun desibelivyörytys ei ajanut ihmisiä kunnolla hereille, Huldalla oli suunnitelma B. Kyllä niiltä uni karisee, kun iskee neulanterävät hampaat sängyn laidan yli roikkuvaan varpaaseen tai sormeen...Oikein veikattu.
Pari viime yötä on nukuttu paremmin. Kiitos siitä kuuluu yöhoitotäti Helkalle, joka pani riiviön kerralla kuosiin. Seurailin silmien raosta, kun pentu heräsi, alkoi leikkiä, avasi kuuluvasti ääntään VUF-ÄÄÄÄYYYYRRR!!!! ja alkoi vaappua kohti sänkyä. Helka pomppasi tikkana jaloilleen pennun eteen ja päästi matalan murinan. Ja se ääni on suoraan manalasta...
Pentu peruutti pikakyytiä pehmeään fleece-petiinsä pehmo suussa. Yöhoitsu huokaisi syvään ja rojahti takaisin nukkumaan. Pennun yöleikit sujuvat nykyään hipihiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti