Pikku-Huldan kotiutuminen sujuu kuin pikakelauksella. Tänään vanhemmat koirat alkoivat hoksata, että otus on ehkä sittenkin orastava oikea koira. Se on kieltämättä melko outo: killuu hännässä ja/tai korvassa naskalihampailla, lemuaa pentupissalle (pissi nätisti lehdelle, pito katosi takatassuista ja plätsähti mahalleen isoon pissalammikkoon) ja kiljuu huomiota korviahuumaavasti. Silti se on ilmeisesti koira, koska se osaa leikkiä ihan oikein kumiankalla, joka on pomokoira Vapun ykköslelu. Oikea leikkiminen tarkoittaa ravistelua, ärinää ja hyökkäilyä.
Helka innostui tänään aivan hirmuisesti pomppimaan ja esittämään leikkikumarruksia pennulle. Nyt pitää tarkkailla haukkana, ettei synny leikkivammoja. Helka on niin suuri ja roteva, että sen leikkisä tassunläpsäys ja loikka olisivat osuessaan liikaa pennunhennolle Pikku-Huldalle.
Se on vielä ihan minipieni huojuva rääpäle. Hiukan kauhistuttaa, että tyyppi menee rikki noiden rämäpäitten porukassa. Hulda ei itse osaa yhtään varoa eikä sitä kiinnosta pysyä sivussa tarkkailemassa isojen koirien touhuja. Sekaan vaan pää edellä ja riistämään lelua isompien suusta! Se kipittää häntä pystyssä toisten perässä joka paikkaan. Ja kun vanhemmat koirat komentavat sitä, se peruuttelee hetkeksi (noin minuutiksi)... ja eikun takaisin. Lupaavasti reippaan rämäpään elkeitä? Hyvä niin. Meillä ei olla seinäruusuja.
Tänään ulkoiltiin aurinkoisella takapihalla. Hulda tepasteli topakkana ympäriinsä, kun isommat peuhasivat ja juoksivat ympäriinsä.
Edistys edistyy muutenkin. Hulda sai jo tänään syödä ilman tunkeilua, eilen asia herätti vielä suurta närkästystä ja turhautunutta leukojen louskuttelua. Tänään riitti, kun ilmoitin muille, että 'Huldan ruoka, ei ota'. Kukaan ei mennyt norkoilemaan lähelle.
Helkalla on vähän alakuloa. Sen elämän toinen juoksu on meneillään. Juoksu teki tosi kauan tuloaan (ahkeraa takapään pesemistä), mutta tänään näkyi hangessa selvät merkit. Ilmankos naapurin doggi meinasi tulla miehenkorkuisen aidan yli yhdellä loikalla, kiinanpalatsikoirauros sai jostain tiikerin voimat vetäen omistajan jäisellä tiellä melkein nurin ja seinänaapurin uros virittelee epävireisiä serenadejaan...Hehkeä Helka vie poitsuilta päät sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti