Pikku-Hulda ei ole enää mikään höntelö karvalapasen kokoinen vaappuva vaavi vaan potra mustiksen taimi. Tänään edistys edistyi sananmukaisesti suurin harppauksin. Projektissa 'peppu vastaan painovoima' tuli komea voitto! Hulda punnersi itsensä sohvalle JA käveli ihan henkilökohtaisesti itse portaat yläkertaan asti. Tähän asti peppu on ollut aivan liian painava ja/tai tassuvoimaa vähänlaisesti.
Matten piti portaissa tosin antaa henkistä sivustatukea. 'Älä katso alas' pätee näköjään myös koirien porrasharjoituksissa. Pari kertaa Hulda vilkaisi alas ja meinasi pakittaa rapukävelyä takaisin alakertaan. Lempeällä kannustuksella suunta saatiin käännettyä taas ylös. Perillä Hulda tuumasi, että "pikkupähkinöitä meikäpennulle tollaset jotkut vaivaiset raput" ja tuuletti oikein kunnolla. Se tepasteli ylätasanteella topakkana, vatkasi häntäänsä hurjasti ja kävi nuuskimassa portaita.
Helkaa ja Vappua on opetettu kävelemään kaikenlaisia portaita ja rappuja. Myös pelottavia avoportaita, joista näkyy läpi askelmien välistä. Ei yhtään houkuta kantaa tyrät rytkyen aikuista mustista, joka panee vielä hanttiin kaikin voimin. Jalat pitäisi löytyä alle kaikissa tilanteissa. Onneksi on ahneet koirat, jotka silppaavat ns. perä edellä puuhun, kunhan on palkkiota tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti