Korvamurjotus

Helka on iloinen tyyppi. Se ei saa diivailukohtauksia eikä sillä ole känkkäränkkäpäiviä, kuten eräillä nimeltä mainitsemattomilla bortsuprinsessoilla saattaa toisinaan olla...

Yksi ainoa asia synkentää aina ja takuuvarmasti Helkan mielen: korvapuuha. Kuvio toistuu aina samanlaisena. Matte lähestyy kohdetta huolettomasti sivuvasemmalta ja piilottelee korvanputsausainetta ja pumpulityynyjä taskuissaan. Käyttäydyn mielestäni Oscar-patsaan arvoisesti tyyliin "zappa-dappa-dappa-duu, kaunis päivä tänään, eipäs tässä mitään sen kummempaa juu, tepastelen tässä vaan lämpimikseni ja tulinpa sitten samalla Helkaa moikkaamaan..."

Ei auta. Tässä vaiheessa Helka on haistanut korvanputsausaineen tai nähnyt vihatun putellin pään pilkistävän taskusta. Se ravaa häntä koipien välissä pöydän alle. Tässä vaiheessa minä The Matte totean, että ei auta. Koira autetaan lempeästi, mutta päättäväisesti pöydän alta väljemmille vesille. Nyt se huokaisee syvään ja lysähtää istumaan. Peli menetetty, kertoo olemus.

Matte laittaa vihattua apteekin ainetta (ihmisen mielestä se tuoksuu oikein raikkaalle ja hyvälle) korvaan, pyörittelee, irrottaa töhkän, kehuu koiraa vuolaasti ja antaa operaation lopuksi palkkionamin. Ei auta. Helka alistuu korvahommaan rauhassa, mutta matten ei pidä suinkaan luulla, että asia olisi sillä selvä. Ehei!

Helka vetäytyy yläkertaan yksinäisyyteen mietiskelemään typeriä korvia, matten katalaa käytöstä, maailman kaikenkattavaa epäoikeudenmukaisuutta sekä korva-aineen kamalaa hajua. Se ei ikinä muuten eristäydy muista. Helka on iloisen seurallinen ja haluaa olla samassa kerroksessa kuin muu jengi. Nyt otti ohimoon sen verran paljon, että ei kelvannut edes koiraseura.

Murjotusta kesti taas koko iltapäivän ja illan. Illalla se lopulta suvaitsi tulla alakertaan, mutta ei vilkaissutkaan mattea. Se rojahti teatraalisesti huokaisten isännän viereen ja painoi päänsä tämän jalkoihin. Iltalenkillä vähän helpotti. Helka loikkasi kohti lähimpää hankea ja upotti päänsä syvälle kinoksen uumeniin. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Korvamurjotus kestää näköjään aina koko kyseisen päivän, joten en viitsi jatkossa enää putsailla korvia aamupäivisin vaan mieluummin illalla. Yön yli nukuttuaan Helka oli taas tälläkin kertaa aurinkoinen oma itsensä. Korvakäsittely oli anteeksi annettu ja unohdettu, kunnes tulee seuraava kerta...